Aihe ketonen myllyrinne luomuteurastaja

En ole mikään terapia-uskovainen, en suosittele sitä kaikille. Mutta jos uskoo siitä olevan apua itselleen, miksi ei sitten kokeilisi? Samalla tavalla kuin vaikka laskettelua tai käsipalloa. Jos joku tunkisi minut maan alle putkeen puoleksi tunniksi, ei se mukavalta tuntuisi.

Mutta sinänsä en pelkää mitään paljon vaan kaikkea vähän, olen tässä mielessä hajautetun salkun mies. Pelkään epäonnistumista kaikessa mitä teen, vaikka tiedän että mahdolliset seuraukset ovat huomattavasti vähemmän katastrofaaliset kuin pelko antoi ymmärtää. Elokuvaohjaaja David Lynch pelkää ruoan hajua niin paljon, että hänen talossaan ei ole keittiötä. Kaikki ruoka tarjotaan hänelle kylmänä tai tuodaan muualta. Mikä on sinusta pelottavin ruoka?

Sisäelimistä en juuri perusta, mikä on sinänsä sääli, nehän ovat kai ravintoarvoiltaan varsin hyviä. Syöväthän saalistajatkin ne kaikista ensimmäisinä. Kerran venäläisessä hotellissa aamupalalla kylmänä nautittu kieli kauhistuttaa vieläkin, ja myös äyriäisissä on jotakin epäilyttävää. Itänaapurissa söin kerran jonkinlaisia ryynejä, joiden sekaan kaadettiin maitoa. Se oli pelottavaa koska se ei maistunut ruoalta vaan pehmeäksi keitetyltä soralta. Jos joutuisit syömään yhtä ruokaa koko loppuikäsi, minkä valitsisit?

Vastauksessa pitäisi ottaa huomioon sekä terveydellinen että kyllästymisen näkökulma. En ainakaan sushia, koska kun opettelin laittamaan sitä itse, söin kahtena viikonloppuna sellaiset överit, ettei sitä voinut ajatellakaan puoleentoista vuoteen. Tai äh, sanon vain että perunaa. Ville Myllyrinne oli tehnyt imitaatiokeikkoja jo aikaisemmin, mutta Ketosen asenne oli jälkiturkkalainen, näytteleminen oli vakavaa ja hikistä hommaa.

Miesten asenne sketsisarjan tekemiseen oli sekin alusta saakka vaativa ja paneutuva. Jokaisen sketsin täytyi olla sanasta sanaan käsikirjoitettu, miljöötä ja puvustusta myöten.

Improvisoida sai, jos siltä tuntui, mutta sen täytyi versoa jo istutetusta mullasta. Aluksi kirjoitin sketsejä vain näyttääkseni Villelle etten muka osaa kirjoittaa niitä. Minun tekstini ovat arkisempia, kun taas Ville tykkää ammuskella isolla pyssyllä. Aluksi he jopa tietoisesti välttivät hahmojen luomista.

Kaiken piti olla neutraalisti puvustettua, vastavetona suomalaisen komiikan perinteelle ruudussa näkyvien henkilöiden täytyi olla jokamiehiä.

Asteittain Ketonen ja Myllyrinne kuitenkin huomasivat, millainen turva naamio tai tekoviikset voi olla, niiden alla saattaa piillä paljon hauskempia tosimiehiä. Ja niin hahmojakin syntyi: Huumori pelkistettynä on ankara formaatti, lieka on lyhyt ja kypärä on ahdas. Kello käy koko ajan, jos kahdessa minuutissa ei ole päästy jonkinlaiseen koukkuun, katsojan jalka alkaa naputtaa kärsimättömänä.

Saatuaan lopulta sarjansa kaupatuksi Subille kaksikko keksi panostaa ennakkomainontaan netissä. YouTuben kaltaiset sivustot olivatkin ihanteellisia väyliä salakuljettaa huumoria ihmisten elämään. Aivan kuten popkappaleet aikanaan karkasivat erityisohjelmista, joihin ne olivat karsinoitu, puhkomaan kaikkea ohjelmatarinaa, sketsien katsomisella saattoi vaikka terästää tylsää työpäivää, jos työpisteen sijainti salli sen.

Aivan tavalliset ihmiset kirjoittivat sinne ihan järjettömän nerokasta komiikkaa. Kun kaikki ovat niin hauskoja, on ongelmallista rakentaa identiteettiä hauskana olemisen ympärille. Kari Ketonen onkin eräänlainen vastakohta menneiden ajan koomikolle, joka oli usein naamanvääntelijä, ilvehtijä, tyyppi jonka ympärille kaikki oletettu hauskuus rakennettiin.

Muut näyttelijät olivat pelkkiä satelliitteja nimekkään koomikon huumoriprojektille. Tämä toki toimi parhaimmillaan hienosti, mutta esimerkiksi Jerry Lewis, Charlie Chaplin, Peter Sellers tai Jim Carrey eivät koskaan päässeet yllättämään katsojaa puskista.

Heidän roolinsa oli ilmeinen elokuvan ensimmäisestä minuutista saakka. Eivätkä klassiset koomikot pystyisi saavuttamaan samanlaista kaikkialla läsnäoloa kuin missä Ketonen on onnistunut syksyllä Huolimatta monista projekteistaan hänestä ei saa tarpeekseen, koska hän on aina taustalla, katveessa.

Täten Ketosen ei tarvitse myöskään huolehtia menneen maailman tavoista, jolloin koomikossa pyrittiin näkemään yksityiselämässään kauhea ihminen tai sitten muuten vain traaginen hahmo. Tai toisaalta yhtään vähemmän kiinnostavia. Ihmisten luontainen reaktio on teosten kuluttamisen jälkeen etsiä lisää kulutettavaa vaikka itse tekijästä. Halutaan tietää mitä muuta tällä on annettavaa. Mutta yleensä ei ole yhtään enempää, kaikki on jo teoksessa!

Oletko jo joutunut kohtaamaan peilissä keski-ikäisen ihmisen? Suunnitteletko moottoripyörän ostamista tai katseletko kaksikymppisiä naisia uudella tavalla? Oletko koskaan joutunut sellaiseen kauheaan tilanteeseen, että tajuat olevasi bileiden vanhin ihminen? Kyllä alan olla tietoinen siitä, että pian täytän 40 vuotta. Tajuaa yhtäkkiä vuosista sen, että ai, nämähän kuluu. Senhän pitääkin olla kriisin paikka. Viime vuonna ostin itselleni kävelysauvat, mutta edelleen minulla on niihin jotenkin ironinen suhde, vaikka niiden käytöstä nautinkin.

On myös tervettä luopua asioista, nuoruuden taaksejäämisessä on paljon positiivista, jos asiat hahmottaa oikein. Tuntuu, ettei noviisista senioriksi hyppäämisessä ole mitään välivaihetta.

Aluksi on produktion nuorin, kaikkien maskotti, sitten yhtäkkiä setä. Mikä on pyyteettömintä mitä olet ikinä tehnyt? Tämä on vaarallinen kysymys, sillä kuten Anthony de Mello kirjoittaa teoksessaan Havahtuminen, ei ole pyyteettömiä tekoja vaan eri tavalla jalostuneita itsekkäitä tekoja.

Jos tässä mainostaisin jotakin tekoani pyyteettömäksi, se näyttäisi heti ulkokultaiselta ja farisealaiselta. Kieltäydyn siis vastaamasta, jotta edes jokin tekoni voisi säilyä mielessäni pyyteettömänä. Postmodernin työelämän hahmottomuus ja sermitetty epätoivo on kaikessa ilmeettömyydessään ihanteellinen aihepiiri Ketoselle.

Hän sanoo rakastavansa Konttoria, varsinkin englantilaista alkuperäisversiota, tilannekomediaa josta on tavallaan poistettu sekä tilanne että komedia niin että jäljelle on jäänyt vain pesemättömän toimistokahvinkeittimen läpi suodatettua vaivaantuneisuutta. Nyt kaikilla ovat samanlaiset työ­kalut, joten kun istun koneen ääressä ja tuskailen käsikirjoitusta, työni näyttää samalta kuin kuljetusyrityksen laskutusassistentin työ. Ei ihme, että monet ovatkin vieraantuneita työstään.

Monet Ketosen ja Myllyrinteen avainsketsit rakentuvat nekin työelämän ympärille. Ketosen esittämä huoliteltu esimies, joka kutsuu alaisen luokseen esittääkseen suoran kysymyksen: Konkurssiin ajautuvan firman hallituksen kokous, jonka taloudellista kriisiä käsittelevän jargonin puhkaisee Myllyrinteen hahmon avoin rakkaudentunnustus Ketosen johtajalle.

Pelkkää boheemitaiteilijan pilkkanaurua toimistorotille siis? Ei, sillä Ketonen on valmis laskeutumaan itsekin konttorimanalaan. Hän on osakas ja toimii kouluttajana Business Healers Oy -konsultointiyrityksessä.

Mä en luennoi bisnestotuuksia ihmiselle, vaan esimerkiksi simuloin tilanteita esimieskoulutuksessa. Luoduissa tilanteissa ihmiset osoittavat samat vahvuutensa ja heikkoutensa kuin tosielämässäkin, mutta keinotekoisissa tilanteissa niitä voidaan käsitellä yleisesti, arvostelematta henkilöä.

Tekisin ne molemmat — ja mielelläni. Ehkä leikkimökin, se antaisi enemmän tyydytystä valmiina. En sanoisi olevani kätevä käsistäni, mutta keksin omat tapani. Puuseppä ei katsoisi sitä leikkimökkiä hyvällä, mutta se tuskin siellä haluaisi leikkiäkään. Jos saisit olla joku supersankari, mikä olisit?

En olisi turhan valikoiva, olisin kiitollinen vaikka olisin joku kolmosketjun tasoinen Hopeasurffari. Sinänsä en ole koskaan supersankareita ymmärtänyt, niiden suosio on jotenkin amerikkalainen ilmiö. Ehkä ne puhuttelevat murrosikäisiä poikia juuri siksi, koska hahmojen syntytarinaan liittyy jokin hämmästyttävä muodonmuutos.

Oman kehonsa muuttumisen kanssa tuskailevalle teinille se voi olla lohdullinen metafora. Suostuisitko lihottamaan itseäsi 25 kiloa roolia varten? Se ei ole miellyttävä ajatus, siihen liittyy monia pelkoja. Jos ei saisi laihdutetuksi kiloja pois. Ja jos pakkolihottamisesta tulisi kauhea olo. Mutta jos rooli olisi hyvä ja saisi kunnon korvauksen, voisin suostua. Suomessa roolista saa korkeintaan muutaman kuukauden palkan, mikä ei moiseen kannusta. Pärinäjannu YouTube - Velipuolikuu - Savolaiset.

Velipuolikuu on vähän oudompi mutta siitä on yksi aivan loistava pätkä YouTube - Velipuolikuu - Kunnon kännit. YouTube - Velipuolikuu - Ämpäri. YouTube - Homous voi tarttua. Whitest Kids U' Know: YouTube - Spede show - Rautakauppa.

YouTube - Pulttibois - Omituinen Höpöttäjä. Kirjaudu tai rekisteröidy käyttäjäksi vastataksesi. Näytä huomioimatta jätetty sisältö. Jaa tämä sivu Tweet.

Kimmokkeen toisen ammatin hankkimiseen hän sai kantapään kautta, omasta ahdistuksestaan. Työttömänä näyttelijänä hän heittelehti ahdistuksen ja masennuksen välillä, kunnes älysi etsiä apua terapiasta. Ketonen valitsi erikoisalueekseen reichilaisen kehopsykoterapian, jonka perusoppeihin kuuluu se että mielentiloilla on aina myös kehollinen ulottuvuutensa.

Valitun alan opetukset oli helppo soveltaa sekä työhön näyttelijänä että omiin kiputiloihin, eleisiin lavalla ja kramppeihin selässä. Esimerkiksi Monty Python osoitti meille luvulla, kuinka järjetöntä ja absurdia äärimmilleen viety brittiläinen kohteliaisuus ja muodollisuus on. Jos sketsihuumori onnistuu osoittamaan havainnon ja ulkopuolelta tulevan näkemyksen keskinäisen ristiriidan, sillä on parantava vaikutus.

Koska silloin tajuamme, että meitä hulluja on monia tai sitten niitä hulluja ovatkin ihan muut. Psykoterapeutin työtä Ketonen ei kuitenkaan ole käytännössä tehnyt. Ja kuinka hän enää voisikaan? Televisiota katsova potilas — eikä muunlaisia potilaita enää kai olekaan — kenties osaisi suhtautua luontevasti Terapiassa-sarjassa pääroolia vetävään Gabriel Byrneen, mutta sketsisarjasta tutulle kivikasvolle olisi jo vaikeampi uskoutua.

Siitäkään huolimatta, että terapiassa käymisestä on tullut yksi nykypäivän fiktion peruskeinoista saada henkilö avautumaan katsojalle: Minun olisi aika tekopyhää sitä kritisoidakin, sillä kun kerran olen Myllyrinteen kanssa valmis lohkomaan vitsiä papeista, miksei sitten terapeuteista. Ainoa vaara on se, jos ihmiset todella uskovat saavuttavansa syvällisiä tuloksia kahdeksassa tunnissa.

En ole mikään terapia-uskovainen, en suosittele sitä kaikille. Mutta jos uskoo siitä olevan apua itselleen, miksi ei sitten kokeilisi? Samalla tavalla kuin vaikka laskettelua tai käsipalloa. Jos joku tunkisi minut maan alle putkeen puoleksi tunniksi, ei se mukavalta tuntuisi. Mutta sinänsä en pelkää mitään paljon vaan kaikkea vähän, olen tässä mielessä hajautetun salkun mies. Pelkään epäonnistumista kaikessa mitä teen, vaikka tiedän että mahdolliset seuraukset ovat huomattavasti vähemmän katastrofaaliset kuin pelko antoi ymmärtää.

Elokuvaohjaaja David Lynch pelkää ruoan hajua niin paljon, että hänen talossaan ei ole keittiötä. Kaikki ruoka tarjotaan hänelle kylmänä tai tuodaan muualta. Mikä on sinusta pelottavin ruoka? Sisäelimistä en juuri perusta, mikä on sinänsä sääli, nehän ovat kai ravintoarvoiltaan varsin hyviä.

Syöväthän saalistajatkin ne kaikista ensimmäisinä. Kerran venäläisessä hotellissa aamupalalla kylmänä nautittu kieli kauhistuttaa vieläkin, ja myös äyriäisissä on jotakin epäilyttävää. Itänaapurissa söin kerran jonkinlaisia ryynejä, joiden sekaan kaadettiin maitoa.

Se oli pelottavaa koska se ei maistunut ruoalta vaan pehmeäksi keitetyltä soralta. Jos joutuisit syömään yhtä ruokaa koko loppuikäsi, minkä valitsisit?

Vastauksessa pitäisi ottaa huomioon sekä terveydellinen että kyllästymisen näkökulma. En ainakaan sushia, koska kun opettelin laittamaan sitä itse, söin kahtena viikonloppuna sellaiset överit, ettei sitä voinut ajatellakaan puoleentoista vuoteen. Tai äh, sanon vain että perunaa. Ville Myllyrinne oli tehnyt imitaatiokeikkoja jo aikaisemmin, mutta Ketosen asenne oli jälkiturkkalainen, näytteleminen oli vakavaa ja hikistä hommaa.

Miesten asenne sketsisarjan tekemiseen oli sekin alusta saakka vaativa ja paneutuva. Jokaisen sketsin täytyi olla sanasta sanaan käsikirjoitettu, miljöötä ja puvustusta myöten.

Improvisoida sai, jos siltä tuntui, mutta sen täytyi versoa jo istutetusta mullasta. Aluksi kirjoitin sketsejä vain näyttääkseni Villelle etten muka osaa kirjoittaa niitä. Minun tekstini ovat arkisempia, kun taas Ville tykkää ammuskella isolla pyssyllä. Aluksi he jopa tietoisesti välttivät hahmojen luomista. Kaiken piti olla neutraalisti puvustettua, vastavetona suomalaisen komiikan perinteelle ruudussa näkyvien henkilöiden täytyi olla jokamiehiä.

Asteittain Ketonen ja Myllyrinne kuitenkin huomasivat, millainen turva naamio tai tekoviikset voi olla, niiden alla saattaa piillä paljon hauskempia tosimiehiä. Ja niin hahmojakin syntyi: Huumori pelkistettynä on ankara formaatti, lieka on lyhyt ja kypärä on ahdas. Kello käy koko ajan, jos kahdessa minuutissa ei ole päästy jonkinlaiseen koukkuun, katsojan jalka alkaa naputtaa kärsimättömänä.

Saatuaan lopulta sarjansa kaupatuksi Subille kaksikko keksi panostaa ennakkomainontaan netissä. YouTuben kaltaiset sivustot olivatkin ihanteellisia väyliä salakuljettaa huumoria ihmisten elämään. Aivan kuten popkappaleet aikanaan karkasivat erityisohjelmista, joihin ne olivat karsinoitu, puhkomaan kaikkea ohjelmatarinaa, sketsien katsomisella saattoi vaikka terästää tylsää työpäivää, jos työpisteen sijainti salli sen.

Aivan tavalliset ihmiset kirjoittivat sinne ihan järjettömän nerokasta komiikkaa. Kun kaikki ovat niin hauskoja, on ongelmallista rakentaa identiteettiä hauskana olemisen ympärille.

Kari Ketonen onkin eräänlainen vastakohta menneiden ajan koomikolle, joka oli usein naamanvääntelijä, ilvehtijä, tyyppi jonka ympärille kaikki oletettu hauskuus rakennettiin.

Muut näyttelijät olivat pelkkiä satelliitteja nimekkään koomikon huumoriprojektille. Tämä toki toimi parhaimmillaan hienosti, mutta esimerkiksi Jerry Lewis, Charlie Chaplin, Peter Sellers tai Jim Carrey eivät koskaan päässeet yllättämään katsojaa puskista.

Heidän roolinsa oli ilmeinen elokuvan ensimmäisestä minuutista saakka. Eivätkä klassiset koomikot pystyisi saavuttamaan samanlaista kaikkialla läsnäoloa kuin missä Ketonen on onnistunut syksyllä Huolimatta monista projekteistaan hänestä ei saa tarpeekseen, koska hän on aina taustalla, katveessa.

Täten Ketosen ei tarvitse myöskään huolehtia menneen maailman tavoista, jolloin koomikossa pyrittiin näkemään yksityiselämässään kauhea ihminen tai sitten muuten vain traaginen hahmo. Tai toisaalta yhtään vähemmän kiinnostavia. Ihmisten luontainen reaktio on teosten kuluttamisen jälkeen etsiä lisää kulutettavaa vaikka itse tekijästä. Halutaan tietää mitä muuta tällä on annettavaa. Mutta yleensä ei ole yhtään enempää, kaikki on jo teoksessa!

Oletko jo joutunut kohtaamaan peilissä keski-ikäisen ihmisen? Suunnitteletko moottoripyörän ostamista tai katseletko kaksikymppisiä naisia uudella tavalla? Oletko koskaan joutunut sellaiseen kauheaan tilanteeseen, että tajuat olevasi bileiden vanhin ihminen? Kyllä alan olla tietoinen siitä, että pian täytän 40 vuotta. Tajuaa yhtäkkiä vuosista sen, että ai, nämähän kuluu.

Senhän pitääkin olla kriisin paikka. Viime vuonna ostin itselleni kävelysauvat, mutta edelleen minulla on niihin jotenkin ironinen suhde, vaikka niiden käytöstä nautinkin. On myös tervettä luopua asioista, nuoruuden taaksejäämisessä on paljon positiivista, jos asiat hahmottaa oikein. Tuntuu, ettei noviisista senioriksi hyppäämisessä ole mitään välivaihetta. Aluksi on produktion nuorin, kaikkien maskotti, sitten yhtäkkiä setä.

Mikä on pyyteettömintä mitä olet ikinä tehnyt? Tämä on vaarallinen kysymys, sillä kuten Anthony de Mello kirjoittaa teoksessaan Havahtuminen, ei ole pyyteettömiä tekoja vaan eri tavalla jalostuneita itsekkäitä tekoja.

Jos tässä mainostaisin jotakin tekoani pyyteettömäksi, se näyttäisi heti ulkokultaiselta ja farisealaiselta. Kieltäydyn siis vastaamasta, jotta edes jokin tekoni voisi säilyä mielessäni pyyteettömänä.

Postmodernin työelämän hahmottomuus ja sermitetty epätoivo on kaikessa ilmeettömyydessään ihanteellinen aihepiiri Ketoselle. Hän sanoo rakastavansa Konttoria, varsinkin englantilaista alkuperäisversiota, tilannekomediaa josta on tavallaan poistettu sekä tilanne että komedia niin että jäljelle on jäänyt vain pesemättömän toimistokahvinkeittimen läpi suodatettua vaivaantuneisuutta.

Nyt kaikilla ovat samanlaiset työ­kalut, joten kun istun koneen ääressä ja tuskailen käsikirjoitusta, työni näyttää samalta kuin kuljetusyrityksen laskutusassistentin työ. Ei ihme, että monet ovatkin vieraantuneita työstään. Monet Ketosen ja Myllyrinteen avainsketsit rakentuvat nekin työelämän ympärille. Ketosen esittämä huoliteltu esimies, joka kutsuu alaisen luokseen esittääkseen suoran kysymyksen: Konkurssiin ajautuvan firman hallituksen kokous, jonka taloudellista kriisiä käsittelevän jargonin puhkaisee Myllyrinteen hahmon avoin rakkaudentunnustus Ketosen johtajalle.

Pelkkää boheemitaiteilijan pilkkanaurua toimistorotille siis? Ei, sillä Ketonen on valmis laskeutumaan itsekin konttorimanalaan. Hän on osakas ja toimii kouluttajana Business Healers Oy -konsultointiyrityksessä. Mä en luennoi bisnestotuuksia ihmiselle, vaan esimerkiksi simuloin tilanteita esimieskoulutuksessa. Luoduissa tilanteissa ihmiset osoittavat samat vahvuutensa ja heikkoutensa kuin tosielämässäkin, mutta keinotekoisissa tilanteissa niitä voidaan käsitellä yleisesti, arvostelematta henkilöä.

Tekisin ne molemmat — ja mielelläni. Ehkä leikkimökin, se antaisi enemmän tyydytystä valmiina. Legendaariset sketsit Viestiketju alueella ' TV-sarjat, elokuvat ja musiikki ' , aloittaja raksa , Kerätään tän otsikon alle legendaarisia sketsejä.

Tässä muutama mitä tuli näin äkikseltään mieleen: Tämmösiä tuli nopeasti mieleen: Tunnustan itse etten nähnyt "tonnin seteliä" kuin vasta jokunen kuukausi sitten. Ehkä siksi katselesen sitä vieläkin silloin tällöin YouTube - Kummeli - Tonnin seteli. YouTube - Mutapainin Ystävät: Pärinäjannu YouTube - Velipuolikuu - Savolaiset. Velipuolikuu on vähän oudompi mutta siitä on yksi aivan loistava pätkä YouTube - Velipuolikuu - Kunnon kännit.

YouTube - Velipuolikuu - Ämpäri.

0 thoughts on “Aihe ketonen myllyrinne luomuteurastaja”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *